Saanko esitellä: Minä!

Haluan aloittaa blogini esittäytymällä mahdollisimman lyhyesti, koska minulla on monta eri asiaa joita en pysty lyhyessä tekstissä esittelemään. Tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, olen lähestulkoon puhekyvytön. en ole normaalisti pystynyt puhumaan edelliseen viiteen päivään ja kipu kurkussa vain pahenee ja flunssan oireita ei ole joten koronan poisluen kokonaan, mutta jos nyt päivystykseen lähtisin, tiedän että minut varmuudeksi eristettäisiin ja otettaisiin näyte ja sitä en todellakaan halua. En ole muuten kertaakaan koronaa sairastanut saatika ollut edes flunssassa joten täytynee tähän väliin puuta koputtaa.

Minulla on paljon pitkä-aikaisia sairauksia; tunnettuja ja harvinaisia joten olen joutunut paljon opiskelemaan itsenäisesti lääketieteellisiä termejä ja kerännyt tietoa monista eri sairauksista koska minua ei olla nuoren ikäni takia koskaan otettu tosissaan varsinkaan siitä että minulla voisi olla koviakin kipuja ja niistä varmasti kerron lisää tulevissa kirjoituksissani. Ja varoituksena tai iloksenne voin kertoa että tulen käyttämään paljon myös puhekieltä joten kirosanoja varmasti tulee myös esiintymään. Silloin vielä kun osasin puhua, sanoin kaiken niin jämäkästi tai saatoin jopa katseella saada niin aikuiset kuin lapsetkin tekemään ihmeellisiä asioita. Jos en saa puheääntäni enää koskaan takaisin, olen nyt siihen varautumassa ja työstän sitä heti koska minulla ei ole aikaa jäädä suremaan jos menetän puhekykyni kokonaan koska minä jos joku osaan varmasti kommunikoida ihmisten kanssa muullakin tavoin ja siitä haluankin seuraavaksi hyvän esimerkin antaa.

En ole kuulunut kirkkoon siitä päivästä lähtien kun täytin 18 vuotta. Olen rippikoulun käynyt mutta minulla oli silloin "yllättäen" vaikea elämäntilanne joten sain papilta luvan jäädä pois kaikista kirkollisista tapahtumista joten en ole koskaan käynyt kirkossa vapaaehtoisesti saatika harkinnut sitä ennen kun tajusin et mun ääni on katoamassa ja mun edellisten kokemusten perusteella en yllättyisi yhtään jos en puhuisi enää koskaan. Jos minun eiliset sanat puhelimeen jäivät viimeisiksi sanoiksi niin haluan ne heti tähän alkuun kaikille kertoa, koska en tykkää toistella itseäni jatkuvasti. "Mä en ole kuuro vaan mykkä!", koitin huutaa nuo sanat niin kovaa kun kurkusta lähtee ja ennen sillä tavalla olisin saanut naapuritkin tajuamaan että mua vituttaa, koska minulla oli melkoisen kuuluva ääni ja sain siitä sanomista paljon. Olin todella hämilläni koska kuulin nuo sanat samalla tavalla kun olisin puhunut asialliseen äänensävyyn, mutta kuitenkin niin että lapsikin ymmärtäisi mitä kyseinen lause tarkoittaa. Ja ihmetyksekseni mua ei edes sattunut siinä vaiheessa kurkkuun.

Päätös lähteä kirkkoon jumalanpalvelukseen oli ehdottomasti paras teko mitä tein. Koin edellisenä päivänä erittäin järkyttävän asian, jota myös varmasti käsittelen täällä blogissani tulevaisuudessa. Aamulla herätessäni olin täysin varma etten tule nauramaan koko päivänä, mutta toisin kävi. Kirkkoon lähti mukaan todella ihana ihminen jonka haluan ehdottomasti pitää ystävänä koska häneltä sain tukea mun hädän hetkellä. Olen aina joutunut kaikki vastoinkäymiset kohtaamaan itse ilman apua, joten olen erittäin itsepäinen ja päättäväinen ihminen. Olen myös erittäin iloinen ja hauska persoona ja moni ihminen on minua tullut halaamaan ja kertomaan että minuun on ollut ihana tutustua, mukana on muun muassa ulkomaalaistaustaisia, romaneita ja kaikenmaailman muita maailman tallaajia koska mä en ole tuomitseva ihminen vaan täysin vastakohta.

Kirkonkellot soi. Kävelin sisään ja etsin mahdollisimman taaimman nurkan jotta näen parhaiten ympärilleni kokoontuvat ihmiset koska tulin tekemään itsenäistä tutkimustyötä miten kirkossa sunnuntaisin toimitaan ja mitä siellä puhutaan. Kaikki yläkerran Herraan liittyvät asiat osaan jättää kuulematta, tulin kuuntelemaan ja näkemään ne asiat mitkä ei liity millään tavalla Raamattuun. Ensimmäinen virsi kun soi ni kuiskasin ystävälleni että "Enhän mä ymmärrä mitään mitä nää laulaa" ja otin virsikirjan käteen. Sillä hetkellä todella oli onni että mun ääni oli lähtenyt, koska mä olisin varmasti revennyt niin kovaan nauruun et olisin lentäny kirkosta pihalle koska en osannut etsiä virttä virsikirjasta ja eipä osannut vieruskaverikaan. Totesimme että paras antaa sen kirjan olla ettei häiritä naurulla ketään koska kyllä ystävälläkin hauskaa siinä oli. Tosin se ei ollut eka fiasko mitä sillä käynnillä kävi. Pappi piti puhetta ja luetteli erilaisia ihmisiä joita Herra rakastaa eikä tuomitse ja koin tarpeelliseksi tehdä asiaan lisäyksen ja kun pappi piti hetken hiljaisen hetken nousin seisomaan ja huitomaan, eihän mua kukaan kuule. Olisin kyllä ystävällisesti kysynyt että saako täällä kysyä jotain jos olisin osannut puhua normaalisti, silloin pystyin kuiskaamaan sen verran että pystyin läheltä kommunikoimaan ihmisten kanssa. Pappi loi minuun kyllä katseen mutta tajusin heti istua takas paikalleni koska en selkeästi saanut puheenvuoroa ja jatkoin jumalanpalveluksen seuraamista. Kyllä mua jälkikäteen huvitti et olis siinäki ollu kavereille kerrottavaa että tulipahan lennettyä kirkosta pihalle selvinpäin sunnuntaiaamuna, mutta onneks niin ei kuitenkaan käynyt, mutta kaikki on aina mahdollista.

Kirkossa oli myös niin koskettava puhe jostain henkilöstä joka on sairastellut pitkään ja se kosketti mua niin paljon että purskahdin itkuunkin. Ja kun kuulin puheessa kysymyksen; "Tahdotko sinä parantua?", vastasin Tahdon, koska ei sitä kukaan kuullut paitsi ystäväni ja en olis eläessäni kuvitellut sanovani sitä kirkossa ja mä en tota sanaa käyttänyt niin varmasti kuin sillä hetkellä, koska minulta sitä kysymystä ei olla kysytty koskaan. Maistraatissa olen mennyt naimisiin kaksi kertaa ja niistä ajoista tulee myös vielä lisää tietoa. Edellisenä päivänä oli puhetta että jollekulle tuttavalleni oli joskus tuntematon henkilö tullut ojentamaan 20€ seteliä sanoen että tämä raha on lahja Jumalalta sinulle. Mä sanoin heti että jos joku tulis mulle noin sanoo ni mä sanoisin että "Vittu Kiitos! Kaikki tää elämän aikana kokema kärsimys ja tässä palkka". Mutta mä olisin kyllä silläkin ihan sujut, kaikki apu on mulle aina tervetullutta koska mä en osaa pyytää apua vaikka osaisinkin puhua.

Jumalan palvelus oli päättymässä ja ihmiset menivät jonottamaan ehtoollista ja päätin siinä vaiheessa hiljaisin äänin poistua ulos tupakalle vaihtamaan ystävän kanssa ajatuksia koska siinä vaiheessa kun hypin kirkossa ku mikäki idiootti ni se peitti silmänsä. Kerroin hänelle että mun on pakko ehtoollisen jälkeen käydä puhuttamassa pappia ja kerroin pääpiirteittäin mitä aion sanoa. En tietenkään ollut puheitani mitenkään käsikirjoittanut, ne sanat vain tuli ulos mun suusta kun vihdoin tavoitin papin.

Kävelin erittäin määrätietoisena kirkosta ulos kävelevää ja minua vastaan tulevaa ihmisjoukon läpi ja oli tekemistä etten tönisi ketään koska halusin kiireisesti päästä kotiin opettelemaan uusia tapoja kehittää itseäni jotta minua ymmärrettäisiin, koska tähän mennessä mua ei juurikaan kukaan ole kuullut. Kirjoitin ennen kotoa lähtöä lasten askartelutarvikkeiden jäännöksiin jääneen vihreään korttipohjaan että olen puhekyvytön ja siitä laitan kuvan tämän kirjoituksen päätteeksi. Kävelin kyseinen kortti kädessä suoraan papin eteen ja esittelin kortin hänelle samantien ja tulen ikuisesti muistamaan papin lämpimän katseen minua kohtaan vaikka hän ei minun muista kärsimyksistä ollut tietoinen.

Aloitin keskustelun äänellä jolla pystyin silloin puhumaan että pystyn kyllä kuiskaamaan ja pappi astui lähemmäksi kuuntelemaan mitä mulla oli sanottavaa; "En kuulu kirkkoon ja aikomuksenani ei todellakaan ole liittyä ja olen täällä vain täysin mielenkiinnosta kuuntelemassa ja näkemässä mitä täällä tapahtuu ja en todellakaan tullut tänne ketään pilkatakseni. Mutta kun kerroit keitä kaikkia Jumala rakastaa eikä hylkää niin minun mielipiteeni on se että jokaisen ihmisen kuuluisi niin ajatella mutta valitettavasti liian moni ihminen ei näin ajattele ja tuo on myös minun henkilökohtainen tapa ajatella ihmisistä". Pappi hymyili mulle sanoi että tuo on aivan totta ja jatkoi kertoi myös lyhyesti jotain raamatullisia ajatuksiansa ja kysyi miksi en pysty puhumaan ja huomasi tuskan mun katseessa kun kerroin etten todellakaan tiedä, joten hän kysyi että saako rukoilla minun puolesta. Tuota kysymystä minulta on tuntemattomat ja tutut ihmiset kysyneet jopa ison ruokakaupan pakastealtaiden välissä eräs henkilö jäi rukoilemaan minulle kun näki minun tuskani ja ei nähnyt väärin. 

Sanoin papille että "Tottakai saat rukoilla. Mun puolesta on moni ihminen rukoillut ennenkin." Minulla on yhteyksiä lestadiolaisiin ja he rukoilevat erittäin paljon ja pitävät tiiviisti yhteyttä keskenään. Siellä musta ollaan puhuttu joten en voi millään kertoa kuinka monta rukousta se taivaan isä on musta saanu, mutta PALJON. Ja jokaisesta rukouksesta olen todella kiitollinen vaikka itse en kristillinen ihminen edelleenkään ole. Tiedän vain että ihmisillä monia eri tapoja auttaa lähimmäisiään ja tarvittaessa tuntemattomiakin.

Kysyin papilta lupaa ihmisjoukon ympäröimänä että saanko sulkea silmäni rukouksen ajaksi ja luvan saatua suljin silmät ja kuuntelin kuin pappi kertoi Jumalalle minusta ja pyysi että saisin apua. Rukouksen jälkeen kuiskasin "Aamen" koska saatan sanoa sitä myös ilman että tarkoitan sillä mitään kristillistä. Kiitin pappia erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta hymysuin ja poistuin itsestäni ylpeänä kirkosta. Se että menenkö vielä uudestaan jää nähtäväksi.

En olis kuunaan päivänäkään ennen olisi uskonut että mulla olis noin paljon pokkaa mennä ensin tekee melkee pelle itestäni kirkossa ja saada pappikin lähes sanattomaksi, koska takuulla keskustelu jäi myös hänenkin mieleensä. Mutta hauskaa, surullista, vaikeuksia ja yllätyksiä täynnä tämä reissu oli koska mä jopa hiukan tein tanssiliikkeitä kuunnellessani ihmisten laulua kitaran soidessa että oli tämäkin lyhyt käynti ehdottomasti käymisen arvoinen.