Naiseuden Symboli

 Nyt puhutaan rinnoista. Minulle aihe on ollut aina arka, koska olen hävennyt nuoresta asti rintojani ja asiaa ei helpottanut 11/2020 alkanut oireilu, joka oli erittäin epätavallinen. Hakeuduin päivystykseen ekan kerran vasemman rinnan kivun ja viikon kestäneen kuumeen ja päänsäryn takia ja diagnoosiksi sain silti streptokokin aiheuttaman nielurisatulehduksen. Sairaskertomuksessa on mainintaa että vasemman rinnan nännin seudulla oli n. 2x3cm kova patti ja sain 10 päivän penisiliinikuurin. Kuuri ei tietenkään auttanut ja oireet pahenivat. En tuolloin juurikaan terveydestäni välittänyt ja elämäntilanne oli muutenkin melkoisen sekava. Ekasta käynnistä 18 päivän päästä kuitenkin hakeuduin taas päivystykseen aivan eri kunnassa missä itse asuin, koska olin tuolloin paljon reissaamassa ympäri Suomea. Kyseisenä aamuna vasen rinta puhkesi itsestään ja mätää tuli erittäin paljon ja kivut olivat myös erittäin kovat. Samalla myös kärsin reumakivuista joka taisi olla suurin syy miksi hakeuduin päivystykseen. Tällä käynnillä minulla ei enää ollut kuumeilua. Lääkäri ehdotti rinnan paiseen tyhjentämistä mutta pelkkä ajatus siitä kammoksutti minua ja lopulta päädyttiin siihen että haavan alue puudutettiin pinnallisesti suihkeella ja puhdistettiin sen verran mitä sallin itseäni koskea. 1cm matkan verran lääkäri sai mitattua paiseen haavan syvyydeksi, todellisuudessa se oli varmasti enemmän. Ei kukaan nainen halua että rintoja sörkitään neuloilla, mutta tämä sörkkiminen tuli minulle turhankin tutuksi myöhemmässä vaiheessa kun oireeni alkoivat pahentua.

Kerrottakoon tässä vaiheessa että mä en ole sellainen joka soittaa lääkäriin kivun vallitessa ellei se todellakin ole sietämätöntä. 2020 joulukuun lopulla vasta hakeuduin uudestaan päivystykseen vasemman rinnan paiseen takia. Olin sitä itse omatoimisesti tyhjentänyt nuppineulan avulla. Se on mulle tuttua hommaa koska minulle vihdoin lääkäri myönsi viimeksi ihotautipoliklinikalla että sairastan HS-tautia, joka on suomennettuna krooninen märkivä hikirauhastulehdussairaus. Olen vaivoista kärsinyt reilusti yli kymmenen vuotta. Kyseinen sairaus on naisilla yleisempi ja aiheuttaa myös rintarauhasten tulehduksia. Sairaus ei näy koska ihoalueet jotka ovat minullakin erittäin arpeutuneet ovat kainalot ja nivusten alue ja vaatteet peittävät kyseiset alueet. Paiseita on tullut myös erittäin outoihin paikkoihin ja arvet niistä melkein aina on jäänyt, eli sairaus on henkisesti todella raskas ja lääkärit nostavat kyseisen sairauden kohdalla kädet ilmaan koska hoitokeinoja on niukasti ja sairautta on erittäin vaikea hoitaa, oireettomaksi sitä on lienee mahdotonta saada. Palatakseni joulukuiseen käyntiini, kerroin että kärsin jatkuvasta ahdistuksesta, peloista ja itsetuhoisista ajatuksista. Lääkäri totesi että vasen rinta on selvästi turvoksissa ja keskellä on märkäinen 1cm haava. En antanut lääkärin tutkia rintaa edes puudutuksen kanssa. Lääkäri kuitenkin varovaisesti käsin tunnusteli sen mukaan miten kivut minulla antoi myöden ja totesi että nännipihan takana oli n. 2cm levyinen patti. Päivystyksessä ei määrätä rauhoittavia, mutta tällä kertaa lääkäri teki minun kohdalla poikkeuksen ja uusi diapamin.

Seuraavana päivänä hakeuduin oman maakuntani Keskussairaalan päivystykseen ja ekaa kertaa lääkärit saivat minut suostumaan toimenpiteisiin. Oireet ovat pysyneet samana ja lääkäri ehdotti aluksi UÄ-tutkimusta. Tutkimuksessa ilmeni että minulla oli rinnassa 4cm pitkä ja 18mm paksu märkäpaise. Tutkimuksen aikana radiologi yritti tyhjentää paisetta ja sai reilut 5ml sameaa, kellertävää nestettä mutta kokonaan paisetta ei saanut tyhjentymään. Tästä konsultoitiin plastiikkakirurgia joka kehotti uutta punktiota paksulla neulalla ja suositteli mammografiaa 1kk kuluttua tilanteen rauhoituttua, mutta siihen meni aikaa enemmän kuin kukaan olisi osannut odottaa. Olin aluksi omaan tuttuun tyylini vastahakoinen toimenpiteeseen, mutta mieleeni kuitenkin tuli että aina kun itse olen pienempiä paiseita puhkonut, kipu on aina helpottanut kun on saanut mädät puristettua pois. Toisella punktioinnilla lääkärit saivat rinnasta vielä 7ml lisää märkäistä nestettä, eli melkoinen paise oli kyseessä ja kipua en osaa kuvailla ja harva sitä pystyy edes kuvittelemaan. Mulla oli silloin nännikorut ja loppujen lopuksi jouduin molemmista luopumaan.

Tähän väliin lisään mielenterveyteen liittyviä asioita, koska kyseinen vaiva ei ainakaan mielihyvää tai iloa mulle tuottanut. 2021 alussa soitin lasteni isälle että aion tappaa itseni. Vedin tietysti kännit ja lähdin kaupungille ilman päämäärää saatika kunnon suunnitelmaa että mitä itselleni teen. Päädyin erääseen baariin tuopin äärelle ja ei mennyt kauaa kun kaksi poliisia marssi suoraan mun pöydän luo ja pyysivät mut mukaan. Poliisin saattelemana menin päivystykseen ja siellä ei juurikaan mitään mulle tehty koska tietysti puhalsin promilleja ja silloin ihminen ei apua saa vaikka kuinka ahdistaisi. Kyseinen käynti kuitenkin meni pääpiirteittäin niin että toinen poliiseista rauhoitteli mua ja oli ystävällinen ja erittäin empaattinen joka on poliiseilla erittäin harvinaista omasta kokemuksesta. Eli lyhyesti sanottuna kävin ns. psykoterapiassa sairaalassa poliisin kanssa. Lopulta päädyimme ratkaisuun hoitohenkilökunnan ja konstaapelien kanssa että menen ystävän luo selvittämään päätäni ja siksi että en olisi yksin ja hakeutuisin selvinpäin hoitoon psykiatriselle. Olin tuolloin jo oman paikkakuntani aikuispsykiatrian potilaana, en tosin tykännyt yhtään hiljaisista käynneistä sairaanhoitajan luona. Suoraan sanottuna paskempaa psykiatrista sairaanhoitajaa en ole nähnyt. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja sain valtion kyydin ystävän luo ja hain osastohoitoa muutaman päivän päästä, koska minulla oli kissa jolle piti hommata väliaikainen hoitopaikka. Tosin mun osastohoito ei kestänyt lopulta kuin neljä vuorokautta. Osastohoidon jälkeen kävin hoitoneuvottelussa psykiatrisen lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa. Käynnillä olin vaisu ja hiljainen, minulla todettiin olevan vakavaa ahdistuneisuutta ja kerroin että tappaisin itseni jos siihen olisi mahdollisuus ja samaa ajatusmaailmaa ilmeni myös kuukauden päästä edellä mainitun käynnin jälkeen 03/2021.

Samana päivänä kun olin viimeisimmän kerran psykiatrisella hoitoneuvottelukäynnillä, olin yhteydessä päivystykseen että vasemmassa rinnassa on edelleen märkimistä ja oireilua. Tästä muutaman päivän kuluttua pääsin terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle ja vasemmassa rinnassa oli n. 1cm läpimittainen rupialue jonka alla oli tulehduksellista kudosta, mutta tällä kertaa ei erittänyt märkää. Haavan yläpuolella tuntui olevan n. 2x4cm muhkura. Erikoislääkäriä taas konsultoitiin ja jatkolle mietittiin uutta ultraäänitutkimusta ja mahdollisuuksien mukaan jopa paiseen avausta, kumpaakaan ei ehtinyt tapahtumaan koska pahin oli vasta tulossa. Jokaisella päivystyskäynnillä sain antibiottikuurin, vaikka selkeästi niistä ei minulle mitään hyötyä vaikuttanut olevan. Tällä käynnillä rinnan paise oli selkeästi jo paranemaan päin ja 4kk kuluttua tapahtui jotain mitä en osannut odottaa.

26.07.2021 Hakeuduin päivystykseen oikean rinnan arkuuden, punoituksen ja turvotuksen takia joka oli alkanut neljä vuorokautta aikaisemmin. Myös vasemman rinnan keskialueella tulehdusta ja rupea edelleen. Ja taas määrättiin Kefexin-kuuri. Neljän päivän päästä hakeuduin uudestaan päivystykseen koska oikean rinnan tulehdus oli vain pahentunut. Rinnan nähdessään lääkäri nosti kädet ilmaan ja lähetti minut välittömästi osaavimpiin käsiin Keskussairaalaan. Mun oikeaan rintaan oli pari päivää aikaisemmin ilmestynyt musta alue joka jatkoi laajenemistaan päivä päivältä. Lääkärin mukaan mustan alueen mitta oli n 2,5cm ja tietenkin alueella oli erittäin kovaa kosketusarkuuta ja turvotusta. Siitä hetkestä lähtien mun rintoja on kuvattu sairaaloissa ja eri poliklinikoilla, siitä en tiedä kuinka laajasti kuvat ovat levinneet lääkärien keskuudessa. Lopulta mulla todettiin oikeassa rinnassa kuolio jonka alta paljastui ultraäänellä 4x3cm paise. Mut siirrettiin välittömästi odottamaan hätäleikkausta naistentautien vuodeosastolle. Alle vuorokausi sairaalaan saapumisesta olinkin jo leikkauspöydällä, jonka jälkeen mut siirrettiin kirurgian vuodeosastolle jossa tarkkailtiin miten haava parantuu ja valokuvauksilta ei voinut välttyä.

Ensimmäisen kerran kun sidokset otettiin ja näin miltä mun valmiiksi inhoamani rinta näytti, järkytti mut täysin. Otin kuitenkin kuvan siitä siinä vaiheessa kun hoitajat ja lääkärit käänsivät katseensa minusta pois. Tällöin lääkäri mainitsi mulle että mulla oli hengenlähtö lähellä. Siinä mä makasin sairaalasängyssä rinnat paljaana ja toisessa oli iso ammottava aukko, mä en tuntenu henkisesti mitään ja se tunne kesti mulla sen jälkeen erittäin pitkään. Siitä päivästä lähtien en ole pystynyt rintojani juurikaan katsomaan. Mä en oikeastaan tiedä mikä tunnetila kuvaisi sitä mitä mä mun rinnoista ajattelin silloin, en niistä kyllä vieläkään pidä mutta olen jo omaksunut asian.

Pahoitteluni ylläolevasta kuvasta herkemmille, ei se mullekaan ollu kivaa tollasta näkyä nähdä omassa kehossa ja vielä sellaisessa paikassa jota valmiiksi jo häpesin. Rinnat ovat naiseuden symboli. En tiedä montaa miestä joka ei rinnoista tykkäisi naisessa ja mä tunnen miehiä paljon, olen lapsesta asti viihtynyt poikien seurassa, tykännyt autoista yms. voisi melkein sanoa että mä olen yksi äijistä vaikka täysin nainen olenkin. Kuvaa on muokattu ja rajattu paljon syystä jonka varmaan kaikki ymmärtänee. En häpeä näyttää alkuperäistä kuvaa vastaantulijoille jos puhetta on aiheesta tullut, kannan sitä puhelimen mukana aina. Mulla itseasiassa on paljon kuvia ja videoita joita kannan mukanani, koska kuvien avulla osaan joskus selventää asioita paremmin ja valokuvailu on ollut mun rakas harrastus lähes koko elämän. Kaksi ylempää kuvaa ovat netistä otettuja mutta en aio harrastaa itseni alastonkuvaamista, niin annettakoon se anteeksi. Muokkasin ne kylläkin omanlaisiksi ja ensimmäinen kuva kuvastaa melko hyvin sen miltä musta on joskus tuntunut. Omia kuvia aion blogissani pääsääntöisesti ja tekijänoikeuksien takia käyttää. 

Kolmen viikon päästä kuolion leikkaamisen jälkeen minulle tehtiin ihonsiirre. Leikkauspäivänä menin aamulla päiväkirurgian osastolle. Siellä lääkäri ensin tuli tarkistamaan että haava on varmasti leikkauskunnossa ja määräsi ihonsiirteen otettavaksi mun kaulalta ja samalla piirsi mustalla tussilla kyseiselle alueelle leikkauskohdan salia varten. Olin kyllä erittäin yllättynyt ihosiirrännäisen sijainnista, mutta ymmärrän myös sen että reisissä ei ole yhtä ohutta ihoa kuin rinnoissa. Nykyään mun kaulaa koristaa n. 4cm pitkä arpi, jonka huomion saa helposti käännettyä pois käyttämällä kaulaketjua. Kuolion leikkaamisen jälkeen jouduin käymään rintojen takia sairaalakäynneillä ihan himpun verran vajaan vuoden verran ja käyntejä oli yhteensä 24kpl. Yksi asia on jäänyt eriitäin hyvin mieleen, joka liittyy psykiatrian puoleen joten tarkoituksella valaisin aikaisemmin tekstissä asiaa. Mulle annettiin psykiatrian poliklinikalta lääkärin ja sairaanhoitajan nimissä epikriisi 14 päivää sen jälkeen kun olin taistelemassa hengestäni leikkauspoydällä. Epikriisissä oli teksti: "Päädyttiin lopettamaan hoitojakso, potilas ei kovin hyvin ole ollut sitoutunut psykiatrian poliklinikan hoitoon eikä potilaan voinnissa mitään akuuttia." Ei multa tuolloin kukaan kysellyt että tarvitsenko keskusteluapua tai miten henkisesti voin, ei sairaanhoito saatika ystävät.

Tosiaan melkein kokonainen vuosi meni haavahoidoissa, kontrollikäynneissä, kuvauksissa ja erinäisissä toimenpiteissä. Haavahoitojen aikana sairaanhoitajat kirjasivat muitakin ihooni ilmestyneitä muutoksia. Sain haavahoitoa myös vasempaan rintaan koska se edelleen jatkoi märkimistä ja punoitusta. Mulle ilmeistyi tällä ajanjaksolla myös kyynärpäähän haavauma joka oli myös kivulias ja oli alkuun ympärykseltä ärhäkän punainen, se kuitenkin haavahoitojen aikana parantui. 2022 alkuvuodesta olin jopa päivystyksessä käynyt vasemman rinnan märkimisen takia. Lisäksi minulle ilmestyi aivan tyhjästä n. 1€ kolikon kokoinen rupi oikeaan käsivarteen ja see näytti lähinnä siltä kun siihen olisi tumpattu rööki. Sekin parantui kuitenkin haavahoitojen aikana pikkuhiljaa ja tällä hetkellä siinäkin koristaa arpi. Otin tatuoinnin kyseisen arven viereen ja tatuoija kysyi että jälki on tullut ja mulla ei oikeastaan ollut mitään järkevää vastausta kuin että mulla on harvinainen ihosairaus eli melkoisen riskin otan aina kun käyn ihoani koristamassa koska ei voi tietää miten tulevaisuudessakaan iho reagoi musteeseen. Olin 2/2022 kirurgialla kontrollikäynnillä ja lääkäri päätti ottaa molemmista rinnoista 4mm kokoiset näytepalat joten ei neuloilta taaskaan vältytty, niistä ei löytynyt mitään pahanlaatuisuuteen viittaavaa. Samalla käynnillä kuvattiin kaikki haavat ja ihomuutokset ja annettiin lähete MRI kuvaukseen.

Pääsin magneettikuvaukseen 03/2022 jossa tehtiin rintarauhasten laaja tutkimus. Kuvauksen jälkeen hoitaja pyysi mua jäämään käytävälle odottamaan, koska lääkäri saapui katsomaan kuvauksen tulokset samantien ja jos löydöksiä ilmenee, tekevät vielä lisätutkimuksia. Olin siinä vaiheessa varma että tuskinpa multa mitään löytyy, mutta toisin taas kävi. Hoitaja tuli ilmoittamaan että lääkäri oli havainnut vasemmassa rinnassa soikean 12mm muutoksen ja siitä päädyttiin ottamaan paksuneulanäytteet joka oli erittäin epämiellyttävä ja pelottava toimenpide. Tuloksien odottelu on aina jännittävää aikaa ja rintasyöpä on kuitenkin yleinen jokseenkin myös usein hoidettavissa oleva syöpä ja tämä ajatus rauhoitti mua tuloksien saapumiseen asti. Onnekseni sain diagnoosiksi rintarauhasen hyvänlaatuisen kasvaimen, eli fibroadenooman. Tämän jälkeen Keskussairaalassa pidettiin rinta- ja ihotuumorimeeting jossa oli paikalla yhteensä 8 erikoistunutta lääkäriä. Siitä en tiedä mitä tässä kokouksessa ollaan puhuttu mutta minä neiti etsivänä sain selville että yksi kokouksessa oleva lääkäri oli tuohon aikaan valelääkärinä kyseisessä sairaalassa ja vielä mielenkiintoisempaa oli se että kyseinen lääkäri jäi kiinni 13 päivää edellä mainitun meetingin jälkeen. Wikipediasta löytyi teksti: "Hän toimitti yliopistolle erikoislääkäritutkinnon saamiseen tarvittavat todistukset opintosuorituksista, minkä jälkeen Valvira myönsi hänelle nopeasti erikoislääkärin oikeudet, joten hän on oikeutettu harjoittamaan ammattiaan." Kyseinen lääkäri toimi tätä aiemmin erikoislääkärinä ilman erikoislääkärin oikeuksia joten mistään sen vakavammasta ei ollut kyse.

Kesäkuun 2022 puolivälissä kävin kontrollikäynnillä niin sanotulla MOKO poliklinikalla. Eli kävin vastaanotolla kahden erikoislääkärin yhteisellä vastaanotolla, paikalla oli ihotautilääkäri ja plastiikkakirurgi. Rintojen tilanne todettiin rauhoittuneen, mutta vasempaan rintaan nännipihan alueelle oli ilmestynyt n. 3mm tumma luomi jossa oli hiukan aktiivisuutta joka päädyttiin poistamaan  kesäkuun lopulla joka tarkoitti sitä että taas sain puudutuspiikkiä ja tikkausta tissiin. Mun sairaalarumba rintojen takia loppui luomenpoiston jälkeiseen tikin poistoon 06.07.2022, mutta jouduin kärsimään lähes päivittäin jälkioireista kevääseen 2023 asti. Olin oireista vaiti kaikille mun läheisille, pidin kokonaan itselläni sen tiedon että mun nännilävistyksistä jäämät reiät märkivät ja oli joskus kivuliasta riisua rintaliivejä pois koska rinnat olivat liimautuneet märkimisen takia kiinni liiveihin ja ajoittain liivien pois ottaminen oli kivuliasta. Mulle tehtiin ultraäänitutkimus muiden asioiden ohella oikeaan rintaan 03/2023, mutta se on tarina joka vaatii oman kirjoituksen.