Tuskan asiantuntija

 Tän blogin alku vaikuttaa alkavan ikävämmissä merkeissä. Mutta koen aiheelliseksi edellisen kirjoituksen innoittamana kertoa millaista elämää olen kipujen kanssa joutunut elämään. En tietty läheskään pysty kaikista kertomaan koska 17 vuoteen mahtuu monta viikkoa, päivää ja tunteja. Mun kivut on niin ennalta arvaamattomia ja koskaan ei tiedä kestääkö kipu vain hetken, tunteja, päiviä ja pahimmillaan mulla kivut on kestänyt yli vuoden. Solisluista toki kärsin yhä mutta mainitsen sen verran että on ollut joskus jopa pitkiäkin kausia kun ovat olleet oireettomat ja on harvinaisiakin päiviä kun en joudu syömään särkylääkettä koko päivänä. Vituttaa ku pitää aina niitäki kantaa mukana jos poistuu kotoa pidemmäksi aikaa. Reumakivut painottuu ainoastaan aamuihin; töpöttelen kuin vanha mummo pahimpina aamuina, en onneks joka päivä. Tosin eipä tästä montaa kuukautta ole kun yhtenä aamuna heräsin puhelimen soittoon ja onnekseni huomasin että mun kuulokkeet oli jääny illalla sängylle mun vieree...

 Tästä kirjoituksesta ei taida kovin iloista tulla. Sairauksista jotka aiheuttavat kipua ja epätoivon tunnetta on vaikea huumoriksi vetää. Mielenterveysongelmista pystyy kylläkin! Mutta tässä en minun mielenterveysongelmia kerro tarkemmin koska ne vaatii oman kirjoituksensa. Tässä kirjoituksessa lienee selitys myös sille miksi en aina kovin onnellinen ole ollut vaikka ulospäin saatan siltä näyttää. Mun menneisyydessä on erittäin paljon kärsitty kovia kipuja, traumatisoivia tilanteita, luovuttamisen tunnetta ja tulevaisuuden haaveiden menetyksiä pitkä-aikaissairauksien takia. Ensimmäiset oireet alkoivat ollessani 16-vuotias. Olin opiskelemassa ammattikoulussa autonasentajaksi, koska haaveenani oli tulla automaalariksi ja halusin ennen pintakäsittelyalaa oppia autoista enemmän ja olen niistä lapsesta asti ollut aina kiinnostunut. Asuin silloin vielä äitini luona kun yhtenä aamuna heräsin olkapäät kipeänä. Luulin aluksi että kyse olis ollut jostain lihasjumista ja kävin fysioterapiass...

Haluan aloittaa blogini esittäytymällä mahdollisimman lyhyesti, koska minulla on monta eri asiaa joita en pysty lyhyessä tekstissä esittelemään. Tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, olen lähestulkoon puhekyvytön. en ole normaalisti pystynyt puhumaan edelliseen viiteen päivään ja kipu kurkussa vain pahenee ja flunssan oireita ei ole joten koronan poisluen kokonaan, mutta jos nyt päivystykseen lähtisin, tiedän että minut varmuudeksi eristettäisiin ja otettaisiin näyte ja sitä en todellakaan halua. En ole muuten kertaakaan koronaa sairastanut saatika ollut edes flunssassa joten täytynee tähän väliin puuta koputtaa. Minulla on paljon pitkä-aikaisia sairauksia; tunnettuja ja harvinaisia joten olen joutunut paljon opiskelemaan itsenäisesti lääketieteellisiä termejä ja kerännyt tietoa monista eri sairauksista koska minua ei olla nuoren ikäni takia koskaan otettu tosissaan varsinkaan siitä että minulla voisi olla koviakin kipuja ja niistä varmasti kerron lisää tulevissa kirjoituksissani. Ja varo...